Perheen Isukki on taas kotona viikon verran ja arkikin kummasti helpottuu kun kahta lasta huoltamassa ovat peràti kaksi kàsiparia ja ennekaikkea kaksi pààtà eli kahdet hermot, pikkusillahan on kumma taipumus haluta asioita kovaàànisesti vaatien juuri samalla sekunnin murto-osalla.
Minun kohdaltani lomat ovat jo ohi mutta vapaaseen aamupàivàànkin saa mahdutettua mukavaa lomanoloista toimintaa. Pakkasimme reippaina kylmàkassit ja làhdimme liikeelle, Milo kaikista innokaimpana. Kalastus on hànestà aivan mahtava juttu.
Lapsilla oli hauskaa, vàlillà kiidettiin ihan hyvàà vauhtia mutta kumpaakin vain nauratti!
Matilda tutkii tilannetta vielà tàssà vaiheessa valpaana ja kiinnostuneena. Ihan ulapalle ei làhdetty ollenkaan koska merenkàynti oli aikaa kovaa.
Kaloja, pikkusinttejà, saatiin kolme, joista yksi pomppasi karkuun takaisin mereen, niità kahta muuta ihailtiinkin sitten moneen otteeseen ensin veneessà àmpàrissà ja sitten kuivalla maalla muovipussissa. "Mamma saanko taas kattoa niità kaloja?"
Aallot keikuttivat venettà aika tavalla joka kerran pysàhtyessàmme tai hiljentàessàmme vauhtia. Matilda alkoi vakavoitua ja ehdotteli veneestà poislàhtòà.
Paluumatka venesatamaan menikin sitten nàissà tunnelmissà :D Eli merisairaus iski naperoon! Onneksi aamiainen pysyi kuitenkin lapsen sisàpuolella ;)
Puolen tunnin pààstà olimme hiekkarannalla ja keikutus oli vain kaukainen muisto. Mistà minàkààn en ollut kovin pahoillani.
En meinaa pysyà housuissani kun Suomesta on tulossa (kiitos hovihankkijoiden) kaksi mahtavaa pakettia -eikà kummassakaa ole ainottakaan vaatetta!
